BLOGI SIIRRETTY!
Jatkossa blogini on luettavissa omilla sivuillani osoitteessa www.punnala.fi. Jatkossa myös päivitystahti tulee olemaan aavistuksen aktiivisempaa.
Santeri
Askelmerkit Arkadianmäelle
Omia mietteitäni kaikesta ajankohtaisesta - maan ja taivaan väliltä.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
tiistai 8. joulukuuta 2015
Kadonnutta medianlukutaitoa etsimässä
BLOGI SIIRRETTY!
Jatkossa blogini on luettavissa omilla sivuillani osoitteessa www.punnala.fi.
Mikä yhdistää hallitusta,
Päivi Räsästä ja maahanmuuttajia? Se että kaikista niistä levitetään
internetissä tökeröitä valheita muutamien roska”medioiden” toimesta. Viimeisen
vuoden aikana erilaiset vaihtoehtoisiksi uutispalveluiksi itseään tituleeraavat
valheellisen tiedon levittäjät ovat nostaneet suosiotaan aivan liikaa.
Tunnetuimpia esimerkkejä lienevät tietoinffo.net ja mv-lehti.
Kyseiset rahastussivustothan
siis toimivat siten, että aluksi ne luovat täysin perättömän ja mahdollisimman
provokatiivisen uutisen kansalaisia yleisesti kiinnostavasta aiheesta, kuten
maahanmuutosta. Kun sivustolle eksyy medialukutaidoton yhteiskuntamme yksilö,
tuntee hän itsensä ja isänmaansa uhatuksi. Luonnollisesti hän jakaa tämän
”uuden paljastuksen”, josta valtamedia mukamas vaikenee (valtamediahan on hänen
mielestä suvakkien, vihervasemmiston ja hallituksen talutusnuorassa). Koska
valitettavasti medialukutaidottomien yksilöiden määrä joukossamme on suuri,
klikkaavat he itsensä kyseiselle sivulle, samalla antaen sivuston pitäjälle
suuria mainostuloja.
Pahinta asiassa ei edes ole
näiden roskalehtien rahallinen tukeminen, vaan se, että aivan liian suuri osa
suomalaisista (etenkin alle 30v nuorista) oikeasti kuvittelee näiden juttujen
olevan jollakin tapaa paikkansa pitäviä. Alla on muutama otsikko kopioituna
kyseisiltä sivustoilta:
YK:
Ihmisoikeudet ovat yliarvostettuja
Uusi
lakiehdotus kieltäisi juoksemisen ilman kypärää
Tutkijat kiistelevät kuun
olemassaolosta
Mamut tappelevat
vastaanottokeskuksessa (video)
Mamuja kotikuntaansa toivova
Vihreä Iiris Hjelt tekee turvapaikkapäätöksiä!!
Jos joku oikeasti kykenee
väittämään edes näiden otsikoiden perusteella kyseisten ”uutissivustojen”
olevan millään tasolla vakavasti otettavia, eivät kaikki muumit ole tällä
ihmisellä laaksossa.
Olemmeko me oikeasti päätyneet
siihen tilanteeseen, ettei (liian) isolla osalla suomalaisista ole
minkäänlaista medianlukutaitoa? Tämänhetkinen kehitys puhuu karua kieltään
siitä, kuinka helppoja johdateltavia me jokapäiväiset netinkäyttäjät olemme.
Medianlukutaito pakolliseksi
oppiaineeksi kouluihin, nyt heti! Ei mulla muuta.
Santeri
Santeri
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Oikeudenmukaista verotusta?
BLOGI SIIRRETTY!
Jatkossa blogini on luettavissa omilla sivuillani osoitteessa www.punnala.fi.
Näin tänään Facebookia selatessani erinomaisen esimerkin
siitä, miten vinoutunutta suomalainen verotus oikeasti on. Alla oleva lainaus Ossi Mäntylahden tekstistä
selittänee kantaani:
Lopputulos näkyy oheisesta verohallinnon laskelmasta:
- Bruttopalkan päälle työeläkemaksuja 95 €
- Bruttopalkan päälle sosiaaliturvamaksuja 10,40 €
- Bruttopalkan päälle työttömyysvakuutusmaksuja 4 €
- Ennakonpidätystä palkasta 300 €
- Työeläkemaksuja palkasta 28,50 €
- Työttömyysvakuutusmaksuja 3,25 €
Lopputuloksena siis 500 euron palkasta maksettiin firmasta:
- verottajalle 300 €
- eläkkeisiin 123,5 €
- vakuutusyhtiölle / sosiaaliturvaan 17,65 €
Minä sain itse tililleni 168,25 €.
Ostin tällä summalla 52 litraa bensaa (88,35€) ja XBox-pelin (79,90€). Näistä maksoin:
- Arvonlisäveroa 40,38 €
- Energiasisältöveroa 26,19 €
- Hiilidioksidiveroa 7,28 €
- Huoltovarmuusmaksua 0,35 €
Keikkani palkanmaksu ja tätä seuraavat ostokset tuottivat yksin verottajalle 373,85 € tilin.
Haluaisinkin nyt kysyä Paavo Arhinmäeltä ja Antti Rinteeltä kuinka paljon mielestänne Suomen verotusta tulee ensi vaalikaudella kiristää.
Klikkaa kuvaa suuremmaksi |
Suomalaisessa yhteiskunnassa rahan ansaitsemisesta on tehty jonkinlainen synti: yrittäjiä kuritetaan ja hyvätuloisilta viedään rahaa suhteettoman paljon verojen muodossa. Ei se ole ihme, ettei kukaan arvostusta haluava ammattilainen halua jäädä Suomeen verokarhun syötäväksi.
Työstä maksettava palkka on korvaus omasta osaamisesta, jonka ihminen on itselleen esimerkiksi koulutuksen myötä hankkinut. Yrittäjälle yrityksen voitto taas on korvaus hänen ottamasta riskistä sijoittaa omia rahojaan ja työllistää niillä muita.
Nyt SDP:n ja Vasemmistoliiton ajaman vasemmistopolitiikan mukaan on kuitenkin epäreilua, jos jonkun osaamisesta maksetaan enemmän kuin jonkun toisen; luonnollisesti keskivertopalkansaajaa enemmän tienaavia pitää siis kurittaa rankalla verotuksella.
Voisiko joku nyt ystävällisesti kertoa minulle, että mitä vikaa siinä on jos joku tienaa enemmän rahaa kuin joku muu? Jos joku tekee rahaa laillisin keinoin, on hän ansainnut ihan jok’ikisen sentin, riippumatta siitä onko kyse tuhannesta vai miljoonasta eurosta.
Nykyisellä verotuksella me kuritamme omaa talouttamme ja ostovoimaa, ajamme hyvätuloiset asiantuntijat osaamisensa kanssa pois Suomesta ja teemme Suomesta huonon paikan yrittäjälle, mikä puolestaan vähentää kipeästi kaivattuja ulkomaisia investointeja.
Minäkin haluaisin kysyä Paavo Arhinmäeltä ja Antti Rinteeltä, että mikä teidän mielestänne on oikeudenmukaista ja kohtuullista verottamista?
Santeri Punnala
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Puolen miljoonan kokeilu
Jatkossa blogini on luettavissa omilla sivuillani osoitteessa www.punnala.fi.
_______________________________________________________________________________
Teksti on alunperin julkaistu Vinkki Solutionssin blogissa: http://vinkkisolutions.com
Saamme päivittäin lukuisia ideoita, toiset hyviä, toiset huonoja, osa aivan järjettömiä. Harvoin kuitenkaan päädymme toteuttamaan edes niitä hyviä ideoita. Vielä harvemmin toteutamme mitään näistä järjettömistä ideoistamme ja unelmistamme, vaan kangistumme meihin rakennuttuun ajattelutapaan; ei tästä kuitenkaan mitään tule, en minä tällaista osaa.
Luomme itsellemme alitajuisesti esteitä, joiden tarkoitus on estää meitä toteuttamasta parhaimpia ideoitamme, jotta emme epäonnistuisi. Ihminen kun pelkää epäonnistumista yli kaiken; eihän kukaan epäonnistua halua. Kuitenkin nimenomaan epäonnistumisten kautta me opimme ja luomme uutta.
Paljonko vaaditaan onnistumiseen? Joskus idea ja uskallus sen toteuttamiseen riittää, omassa tapauksessani tarvittiin vielä se epäonnistuminenkin:
Elettiin loppuvuotta 2011 ja 14-vuotias minä eleli vähät välittäen talouskriisistä tai yritysmaailman tapahtumista. Sitten eräs saunailta isäni kanssa muutti paljon. Oikeastaan tuo saunassa käyty keskustelu vuosien saatossa erinäisten tapahtumien kautta on johtanut minut nykyiseen tilanteeseeni.
Isäni ehdotti, että perustamme leluja myyvän verkkokaupan ihan vain harrastukseksi, jonka kautta olisi mahdollista jopa tienata rahaa. No luonnollisesti tämä kuulosti 14-vuotiaan korvissa helpolta rahalta ja hauskanpidolta.
Lopulta www.lelut.fi avasi sivustonsa saman vuoden marraskuussa. Marras- ja joulukuussa myyntiä kertyi yhteensä 2465,67 euroa. Molemmat olimme luonnollisesti tyytyväisiä uuden harrastuksemme kehitykseen.
Vuosi 2012 alkoi samanlaisella tasaisella kasvulla, mutta loppuvuosi sitten muuttuikin radikaalisti. Lokakuun aikana myyntiä kertyikin jo yli 50 000 euroa, eikä loppua näkynyt. Nyt tulivat sitten ne epäonnistumiset. Loppuvuosi menikin oman huonon kasvuun varautumisen takia miettiessä että miten järjestää toiminta kun sähköposteja tulee sadan kappaleen päivävauhdilla, tilauksia pitäisi lähettää ja asiakkaat ovat tyytymättömiä. Jälkikäteen ajateltuna tässä vaiheessa oikea ratkaisu olisi ollut painaa jarrua, mutta ilmeisesti polkimet menivät sekaisin, koska kasvu vain jatkui. Paketti kirjaimellisesti räjähti käsiin.
Vasta lähes vuoden kuluttua tästä saimme rauhoitettua toimintamme sille tasolle, että sitä pystyi hallitsemaan. Vuonna 2013 verkkokaupan kautta myyntiä kertyi vajaa puoli miljoonaa euroa ja siihen päälle vielä farmari 2013-messuilla myyty rekallinen leluja.
Vaikka kasvunäkymät olivat erinomaiset, jätin vuoden 2014 alkupuoliskolla lelut.fi:n taakseni, sillä vähittäiskauppa ei enää kiinnostanut itseäni; halusin myydä omaa osaamistani, en jonkun muun tuottamia ja suunnittelemia leluja. Toinen suuri syy päätökseen jättäytyä pois vähittäiskaupasta oli sen vaatimat suuret tilat ja ajantarve; autotallissa pyörivä harrastus oli karannut varastohallissa toimivaksi yritykseksi.
Tämä ei ole uratarina, eikä ainakaan yritys kertoa itsestäni. Tämä on oikea esimerkki siitä, että omia ideoita ei saisi pelätä, vaan ne pitäisi toteuttaa ja katsoa miten käy. Koskaan ei voi tietää mikä onnistuu ennen kuin on yrittänyt. Ja jos sitten lopulta epäonnistuu, niin ketä se haittaa? Harvoin kukaan ensimmäisellä yrityksellä tulee ammattilaiseksi jossakin asiassa; epäonnistumiset vain pitää osata kääntää omaksi eduksi ja ottaa niistä opiksi.
”You don’t learn to walk by following rules. You learn by doing, and by falling over.”
-Richard Branson
Vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen itse ymmärtänyt mitä minulle jäi käteen ajoista lelukauppiaana: uskallus kokeilla, ja epäonnistua. Vuoden 2012 joulu oli itselleni ehkäpä elämäni stressaavinta aikaa, sillä yläasteikäisen aivoissa ei riittänyt kapasiteettia käsitellä epäonnistumista, varsinkaan kun se henkilöityi erittäin vahvasti juuri itseeni.
Minä olen jo epäonnistunut. Nyt kun se on koettu, ei sitä enää tarvitse pelätä. Toinen hyvä oppi lelukauppiaan ajoilta oli sanonnan ”think outside of the box” ymmärtäminen. Oikeastaan ymmärsin tämän vasta toissaviikolla keskustellessani Mikaelin kanssa, kun hän kysyi että mitä siellä ”boxin” ulkopuolella sitten on.
Laatikon ulkopuolella on kaikki, jota ei vielä ole olemassa. Nykyään kangistumme liian helposti olemassa oleviin järjestelmiin, normeihin ja uskomuksiin siitä mikä on mahdollista, kun oikeasti meidän pitäisi kyseenalaistaa kaikki ja miettiä miksi teemme näin, vai olisiko tähän olemassa parempi tapa hoitaa homma?
Vinkki Solutions tekee juuri tämän; me luomme sen, mitä asiakas ei edes tiedä vielä tarvitsevansa.
Santeri Punnala
Vinkki Solutions
Saamme päivittäin lukuisia ideoita, toiset hyviä, toiset huonoja, osa aivan järjettömiä. Harvoin kuitenkaan päädymme toteuttamaan edes niitä hyviä ideoita. Vielä harvemmin toteutamme mitään näistä järjettömistä ideoistamme ja unelmistamme, vaan kangistumme meihin rakennuttuun ajattelutapaan; ei tästä kuitenkaan mitään tule, en minä tällaista osaa.
Luomme itsellemme alitajuisesti esteitä, joiden tarkoitus on estää meitä toteuttamasta parhaimpia ideoitamme, jotta emme epäonnistuisi. Ihminen kun pelkää epäonnistumista yli kaiken; eihän kukaan epäonnistua halua. Kuitenkin nimenomaan epäonnistumisten kautta me opimme ja luomme uutta.
Paljonko vaaditaan onnistumiseen? Joskus idea ja uskallus sen toteuttamiseen riittää, omassa tapauksessani tarvittiin vielä se epäonnistuminenkin:
Elettiin loppuvuotta 2011 ja 14-vuotias minä eleli vähät välittäen talouskriisistä tai yritysmaailman tapahtumista. Sitten eräs saunailta isäni kanssa muutti paljon. Oikeastaan tuo saunassa käyty keskustelu vuosien saatossa erinäisten tapahtumien kautta on johtanut minut nykyiseen tilanteeseeni.
Isäni ehdotti, että perustamme leluja myyvän verkkokaupan ihan vain harrastukseksi, jonka kautta olisi mahdollista jopa tienata rahaa. No luonnollisesti tämä kuulosti 14-vuotiaan korvissa helpolta rahalta ja hauskanpidolta.
Lopulta www.lelut.fi avasi sivustonsa saman vuoden marraskuussa. Marras- ja joulukuussa myyntiä kertyi yhteensä 2465,67 euroa. Molemmat olimme luonnollisesti tyytyväisiä uuden harrastuksemme kehitykseen.
Vuosi 2012 alkoi samanlaisella tasaisella kasvulla, mutta loppuvuosi sitten muuttuikin radikaalisti. Lokakuun aikana myyntiä kertyikin jo yli 50 000 euroa, eikä loppua näkynyt. Nyt tulivat sitten ne epäonnistumiset. Loppuvuosi menikin oman huonon kasvuun varautumisen takia miettiessä että miten järjestää toiminta kun sähköposteja tulee sadan kappaleen päivävauhdilla, tilauksia pitäisi lähettää ja asiakkaat ovat tyytymättömiä. Jälkikäteen ajateltuna tässä vaiheessa oikea ratkaisu olisi ollut painaa jarrua, mutta ilmeisesti polkimet menivät sekaisin, koska kasvu vain jatkui. Paketti kirjaimellisesti räjähti käsiin.
Vasta lähes vuoden kuluttua tästä saimme rauhoitettua toimintamme sille tasolle, että sitä pystyi hallitsemaan. Vuonna 2013 verkkokaupan kautta myyntiä kertyi vajaa puoli miljoonaa euroa ja siihen päälle vielä farmari 2013-messuilla myyty rekallinen leluja.
Kirjoittaja itse Farmari 2013-messuilla Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa |
Vaikka kasvunäkymät olivat erinomaiset, jätin vuoden 2014 alkupuoliskolla lelut.fi:n taakseni, sillä vähittäiskauppa ei enää kiinnostanut itseäni; halusin myydä omaa osaamistani, en jonkun muun tuottamia ja suunnittelemia leluja. Toinen suuri syy päätökseen jättäytyä pois vähittäiskaupasta oli sen vaatimat suuret tilat ja ajantarve; autotallissa pyörivä harrastus oli karannut varastohallissa toimivaksi yritykseksi.
Tämä ei ole uratarina, eikä ainakaan yritys kertoa itsestäni. Tämä on oikea esimerkki siitä, että omia ideoita ei saisi pelätä, vaan ne pitäisi toteuttaa ja katsoa miten käy. Koskaan ei voi tietää mikä onnistuu ennen kuin on yrittänyt. Ja jos sitten lopulta epäonnistuu, niin ketä se haittaa? Harvoin kukaan ensimmäisellä yrityksellä tulee ammattilaiseksi jossakin asiassa; epäonnistumiset vain pitää osata kääntää omaksi eduksi ja ottaa niistä opiksi.
”You don’t learn to walk by following rules. You learn by doing, and by falling over.”
-Richard Branson
Vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen itse ymmärtänyt mitä minulle jäi käteen ajoista lelukauppiaana: uskallus kokeilla, ja epäonnistua. Vuoden 2012 joulu oli itselleni ehkäpä elämäni stressaavinta aikaa, sillä yläasteikäisen aivoissa ei riittänyt kapasiteettia käsitellä epäonnistumista, varsinkaan kun se henkilöityi erittäin vahvasti juuri itseeni.
Minä olen jo epäonnistunut. Nyt kun se on koettu, ei sitä enää tarvitse pelätä. Toinen hyvä oppi lelukauppiaan ajoilta oli sanonnan ”think outside of the box” ymmärtäminen. Oikeastaan ymmärsin tämän vasta toissaviikolla keskustellessani Mikaelin kanssa, kun hän kysyi että mitä siellä ”boxin” ulkopuolella sitten on.
Laatikon ulkopuolella on kaikki, jota ei vielä ole olemassa. Nykyään kangistumme liian helposti olemassa oleviin järjestelmiin, normeihin ja uskomuksiin siitä mikä on mahdollista, kun oikeasti meidän pitäisi kyseenalaistaa kaikki ja miettiä miksi teemme näin, vai olisiko tähän olemassa parempi tapa hoitaa homma?
Vinkki Solutions tekee juuri tämän; me luomme sen, mitä asiakas ei edes tiedä vielä tarvitsevansa.
Santeri Punnala
Vinkki Solutions
maanantai 3. marraskuuta 2014
Onks mun pakko?
BLOGI SIIRRETTY!
Jatkossa blogini on luettavissa omilla sivuillani osoitteessa www.punnala.fi.
En ole koskaan kirjoittanut blogia. Itse asiassa en koskaan ole julkisesti kirjoittanut kokemuksistani tai mielipiteistäni. Olen kyllä usein miettinyt blogin aloittamista jo puolisen vuotta, mutta aina olen keksinyt jonkinlaisen tekosyyn lykätä kirjoittamista. Kiitos nyt siis lukion äidinkielen kurssille numero neljä, joka antoi loistavan syyn (pakollinen työ kurssilla) aloitta bloggaamisen. Katsotaan nyt sitten että mitä tästä tulee.
Olen tavallinen suomalainen nuori mies. Asun keskellä Suomea
ja opiskelen lukiossa enemmän tai vähemmän ahkerasti. Koulussa opiskelemiini
kieliin kuuluu äidinkielen lisäksi englanti ja ruotsi. Olen useaan otteeseen
joutunut selittämään ulkomaisille kavereilleni, että ihan oikeasti minun on
pakko opiskella ruotsia, mikäli aion suorittaa lukion loppuun asti. Kukaan
heistä ei ole ymmärtänyt tätä pakkoa, enkä ymmärrä minäkään.
Jos ei puhuta jääkiekosta, niin minulla ei ole mitään
ruotsin kieltä tai ruotsalaisia vastaan ja mielestäni ruotsia pitää edelleen
saada suomalaisissa lukioissa ja peruskouluissa opiskella – vapaaehtoisesti.
Mutta se, että minun on pakko opiskella ruotsia ei ole millään tapaa
perusteltua, eikä hyväksyttävää. Ruotsin kielen asema on suomalaisessa
yhteiskunnassa tarpeettoman voimakas muutenkin. Ymmärrän ja hyväksyn hyvin sen,
että Suomi on kaksikielinen maa, mutta se että kaikkien, jotka ehkä joskus
saattavat antaa palvelua ruotsia puhuvalle asiakkaalle on osattava puhua
sujuvaa ruotsia on täysin kohtuuton vaatimus. Miksi Inarin poliisiaseman lupapalveluiden
työntekijän pitää osata antaa palvelua ruotsiksi, kun nykyteknologialla
voitaisiin toteuttaa toimiva ja sujuva tulkkaus puhelinyhteyden välityksellä,
jolloin asiakkaan saama palvelu olisi laadukkaampaa ja kielimuurista johtuvat
väärinkäsitykset vähenisivät? Toki
esimerkiksi rannikolla varmasti olisi tarvetta myös ruotsia osaaville
asiakaspalvelijoille, mutta tällaisiin paikkoihin palvelu voidaan järjestää
erikseen, tarpeen mukaan.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että esimerkiksi puhelimen
välityksellä tapahtuva tulkkaus toimii ruotsalaisessa terveyskeskuksessa oikein
loistavasti. Vaikka keskustelu ruotsalaisen lääkärin kanssa onnistui
englanniksi oikein hyvin, järjesti lääkäri minulle yhdellä puhelinsoitolla
täydellistä suomea puhuvan tulkin. Aikaa tulkin saantiin meni suunnilleen 12
sekuntia. Esimerkiksi tämän tyyppisellä järjestelmällä Suomessakin saataisiin tuotettua
kustannustehokkaasti laadukasta ja tasalaatuista kaksikielistä palvelua
kaikkialla sairaaloista poliisilaitoksille, asiakkaan yksityisyyttä
vaarantamatta.
Aion itsekin kyllä suorittaa virkamiesruotsin tutkinnon,
mutta vain sen takia että sitä vaaditaan tiettyihin ammatteihin. Tutkinnon
suorittamisen jälkeen en enää aio ylläpitää kielitaitoani ruotsin osalta, koska
minulla on virkamiesruotsin tutkinto, joka osoittaa että osaan puhua kyseistä
kieltä. Onneksi minun ei tarvitse tutkinnon läpäisyn jälkeen osoittaa koskaan,
että tuosta kielitaidosta olisi mitään jäljellä. Tämä on yksi nykyisen
järjestelmän monista puutteista.
Ruotsia opiskellaan Suomessa siis täysin ilman perusteita. Käytetyt
argumentit ruotsin kielen pakollisuuden puolesta nykyisin perustuvat yleensä
joko suomenruotsalaisten oikeuksien säilyttämiseen tai historiallisiin syihin.
Edellä annoin jo oman ratkaisuni ruotsinkielisten palvelujen järkevälle
tuottamiselle, kun taas historiallisia syitä ei kukaan voi käyttää perusteluna,
sillä historia on ollutta ja mennyttä. Aikaisempien sukupolvien ponnistelut ja
uhraukset toki ovat ja tulevat aina olemaan itsenäisyytemme ja menestyksemme
vankka perusta, mutta emme me historian avulla tulevaisuutta rakenna. Me
rakennamme tulevaisuutemme nyt, eikä siellä ole sijaa pakkoruotsille.
86 % ruotsalaisista kykenee käymään keskustelun englanniksi. |
Oletetaan ja toivotaan, että eduskunta saa seuraavan nelivuotiskautensa
aikana muutettua ruotsin opiskelun vapaaehtoiseksi kaikilla koulutusasteilla
sekä asetettua ruotsin oikeasti vähemmistökielen asemaan nykyisen tilanteen
sijaan. Mitä sitten tilalle? Tällä hetkellä ruotsin osuus pakollisista
lukio-opinnoista on viisi kurssia (9,8 % tai 10,6 % riippuen oppilaan
matematiikan opintojen laajuudesta). Ruotsin opinnot on korvattava jollakin
toisella kielellä, mutta mielestäni on typerää asettaa kieliä vastakkain, sillä
jokaiselle meistä on omat kiinnostuksen kohteet. Pakkoruotsin tilalle
voitaisiinkin laittaa lukiossa 4-6 pakollista kurssia saksaa, venäjää, ruotsia,
ranskaa ja espanjaa, joista opiskelija saisi omien tulevaisuuden
suunnitelmiensa mukaan valita hänelle sopivia kieliä opiskeltavaksi.
Peruskoulussa ruotsin opinnot voitaisiin korvata englannilla, äidinkielellä ja tietotekniikan
opetuksella.
Päätösten aika on nyt! Asettavatko päättäjät ruotsin sen
ansaitsemalle vähemmistökielen tasolle, vai antavatko he sen aiheuttaa
kohtuutonta ja turhaa haittaa opiskelijoille, työntekijöille ja valtiolle?
Varmaa on vain se, että mikäli Suomessa jatketaan ruotsin kielen pakollista
tuputtamista oppilaille, tuhoamme tällä menolla omaa opiskelujärjestelmäämme ja
annamme muille maille selvän etulyöntiaseman kielitaidon opiskelussa.
Päätös on sinun, seuraavat eduskuntavaalit järjestetään Suomessa
19.4.2015!
Santeri Punnala
Lukiolainen
Tikkakoskelta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)